Tositarinoita

Tapauksia kutomossa – ja vähän ompelimossakin

Alli on 80-vuotias yksin asuva eläkeläinen. Hänellä on näkövamma ja vähän muutakin murhetta terveyden kanssa, mutta luonteeltaan hän on iloinen ja sosiaalinen. Alli käy ahkerasti näkövammaisten kerhossa, mutta viime aikoina puuhaa ei ollut Allin mielestä tarpeeksi, kerho kokoontui harvoin ja Alli kaipasi seuraa ja haastavaa tekemistä. Niinpä Alli tuli yhdistykselle kutomaan mattoja. Ja kyllä – Alli sai värit sointumaan ja mattoa valmistui yllättävän ripeästi, kun tuntuma kutomiseen löytyi. Alli ei jättänyt käsityöharrastustaan kudontaan, vaan hän innostui pienen ryijyn solmeilusta ohjaajien avustuksella. Tänään Allin seinää koristaakin Elämänpuu-ryijy, joka huoliteltiin ja tehtiin ripustamista vaille valmiiksi yhdistyksellämme.

Armi on 67-vuotias rouvaihminen, joka on vanhoilla päivillään saanut uusioperheen. Armi on ollut intohimoinen ompelija, jolla omien sanojensa mukaan on usein enemmän intoa kuin älyä. Hän oli ahkera Kuopion kansalaisopiston ompelun työpajassa kävijä, mutta toiminnan lakattua hän oli ollut pitkään ilman rakasta harrastustaan. Viidakkorumpu oli kertonut, että yhdistyksellä olisi tarjota avoimen ompelun opetuksen palveluita. Armi onkin käynyt ompelemassa tytärpuolilleen sekä näiden lapsille lahjoja ja tuliaisia, lopettelemassa joskus kauan sitten aloitettuja ompeluksia sekä korjaamassa omia, mukavaksi koettuja vaatteita. Armi on ottanut sydämen asiakseen avoimen ompelun opetuksen säilyttämisen yhdistyksellä: hän on puhunut aiheesta tuntemansa kaupunginvaltuutetun kanssa sekä hankkinut tuttaviltaan lahjoituksia työpajaan. Hänestä ompelun työpaja on paikka, jossa voi ompelun lomassa jutella tai juttelun lomassa ommella – ilman kurssimaisen jäykkää rakennetta – piipahtaa vaan ompelemaan.

Liisa on 86-vuotias yksin asuva eläkeläinen; hänen miehensä asuu palvelukodissa. Liisa on ahkera käsityöläinen ja hänellä onkin yhdistyksen takahuoneessa jemmassa useita kassillisia kuteita ja lankoja. Liisalla on ongelmia muistin kanssa. Usein hän tuleekin kutomon ovelle ja kysyy: ”Olikos minulle täällä jotain kesken?” Ja ohjaajat saattavat hänet joko keskeneräisen työn pariin tai kertovat, mitä uusia loimia voisi aloitella kutomaan. Liisalla on vuoden voimassa oleva kudontapassi ja vuoden aikana syntyykin huomattava määrä erilaisia kudonnaisia. Viime talvena aviomiehen palvelukoti sai lahjoituksena useita Liisan kutomia shaaleja jalkoja lämmittämään. Toisinaan Liisa piipahtaa Vuorikadulle ihan vaan kahville, tapaamaan tuttuja ja katselemaan muiden aikaansaannoksia.

Ritva on 66-vuotias eläkkeellä oleva kudonnan artesaani. Kutominen on Ritvan elämäntapa, rakas harrastus ja tapa pitää itsensä virkeänä; ja yhdistys on hänelle kuin toinen koti. Harvassa ovat ne päivät, jolloin Ritva ei ole Vuorikadulla. Ritva auttelee paljon yhdistyksellä. Ritvalta kysytään helposti mielipiteitä uusista loimista tai järjestettävistä kursseista. Ritva on yksi meistä. Hän on lastenkurssilaisten varamummo ja uusien kutojien opastaja silloin, kun ohjaajat eivät ennätä paikalle. Hän saattaa olla myös se kotitonttu, joka on käynyt tyhjentämässä roskikset, tiskaamassa tiskit tai kastelemassa kukat viikonlopun hiljaisina hetkinä. Käsityöyhdistys Käsillä ry haluaa olla Ritvan näköinen harrastuspaikka: ahkera, kotoisa, mutkaton ja alati utelias ja innovatiivinen.